ii. Calando oli suurikokoinen kimo ori, joka kiinnitti huomiota isolla koollaan joka suuntaan. Lihava ei ori ollut, vaan pikemminkin rotevarakenteinen. Calandoa kuvailtiin lempeäluonteiseksi hevoseksi, josta kuitenkin löytyi tujaus orimaisuutta. Ori syntyi Hollannissa harrastelijalle, joka kuitenkin myi orin sen ollessa nelivuotias. Calando myytiin nuorelle kilparatsastajalle ja päätyikin Saksaan valmennettavaksi pariksi vuodeksi. Synnynnäinen kouluhevonen ei Calando ollut koulujuuristaan huolimatta, vaikka suurikokoiseksi hevoseksi se liikkui yllättävän sulavasti. Orista kuitenkin saatiin mukiinmenevä ratsu ja ratsastajansa kanssa menestyi jopa kansallisella tasolla vaativissa luokissa. Potentiaalia Calandolla ei ollut aivan GP tasolle asti. Oria hieman karsastettiin sen massan vuoksi jalostuksessa. Calando osoittautui hyväksi periyttäjäksi, kun ensimmäiset jälkeläiset ehtivät aikuisikään. Harmillisen pian tämän jälkeen ori menehtyi äkillisesti.

iii. Jazz oli komea, suurikokoinen punarautias ori ilman merkkejä. Jazz oli kotoisin siittolasta, joka tunnettiin menestyksekkäistä kouluratsuista. Ikävä kyllä luonteeltaan Jazz oli ikuinen hevoonen ja käyttäytyi aina sen mukaisesti, joka ei ketään viehättänyt, mutta ratsuna Jazz oli todella lahjakas. Nopeasti Jazz etenikin tasolta toiselle lopulta kaksikon kilpaillessa Grand Prix tasolla ympäri eurooppaa. Jazzin maine kiri nopeasti, orin huhuttiin olevan hullu kuin mikä, mutta kouluratsuna harvinaisen lahjakas. Jazz astui tasaisesti tammoja vuosien aikana ja isänsä tavoin näistäkin kasvoi menestyneitä kouluratsuja.

iie. Ginella oli kimo valtava hevonen, joka syntyi Hollannissa tunnetulle kasvattajalle. Vuotiaana tamma myytiin huomattavan korkeaan hintaan koulutallille. Ginella oli ikäisekseen hyvin kehittynyt ja vaikuttava näky, joten tammalle löytyi nopeasti ostaja. Ginella oli luonteeltaan hyvin lempeä ja nöyrä hevonen, jonka kanssa tuli kuka tahansa toimeen. Ratsukko kilpaili Euroopassa jopa Grand Prix - tasolla saakka. Ginella menestyi keskinkertaisesti ja toisinaan sijoittui jopa kärkisijoille. 10-vuotiaana tammalla todettiin jalkavamma, joka esti kilpailemisen. Ginella vetäytyi kokonaan kilpailueläkkeelle ja keskittyi siitostamman uraan. Tamma varsoi seitsemän kertaa ja toisinaan oli hieman ongelmia tiinehtymisen kanssa, mutta muutoin Ginella oli hyvä emätamma.

ie. Everlong oli kaunis isokokoinen kimo tamma, joka on lähes koko ikänsä asunut synnyinmaassaan Hollannissa kasvattajallansa. Luonteeltaan Everlong oli hyvin kiltti ja rauhallinen tamma ja toimikin usein kilpailujensa ohessa opetusratsuna perheen nuorimmille. Everlong kilpaili vain muutaman vuoden verran nuoruusvuosinaan, jonka jälkeen siirtyi kokonaan pois kisaradoilta jalkavammansa vuoksi, joka tuli ratsastusonnettomuudessa. Tamma myytiin 10-vuotiaana jo kerran varsoneena Yhdysvaltoihin siitostammaksi. Kaliforniassa Everlong on varsonut monia upeita, kyvykkäitä kouluratsuja.

iei. Never Away on komea rautias ori, joka on koko ikänsä vaikuttanut Hollannissa ja oria on käytetty paljon jalostukseen myös muualla Euroopassa. Ori polveutuu kuuluisasta isälinjasta, josta syystä Never Away on ollut kysytty jalostuksessa. Ori kilpaili nuoruusvuosinaan vaikuttavan uran kansainvälisellä tasolla kouluratsastuksessa jopa päihittäen maankuuluja hevosia. Never Away ylitti omistajansa kaikki odotukset, sillä alunperin orista kaavailtiin kansallisen tason ratsua, jonka ei uskottu pärjäävän isoissa kilpailussa vaatimattomasta emälinjasta johtuen. Kun ori sitten alkoi pärjäämään ja sai nimeä itselleen, tienasi omistaja suuret rahat orin jalostusmaksuilla. Never Away astui elämänsä aikana lukuisia tammoja Euroopassa. Never Away oli useasti lehdissä menestyksestään johtuen.

iee. Meliza tämä hyvin kaunis musta tamma on yksi omistajansa lempihevosista. Suurella tilalla, 60 hevosen tallissa asuva tamma on menestynyt loistavasti koulukilpailuissa vaativissa luokissa ympäri maata. Ratsuna Melizan sanottiin olevan herkkä, lennokas ja yhteistyöhaluinen tamma, jolla on aina ilo ratsastaa. Doornroosje pääsi kantakirjaan 4-vuotiaana ensimmäisellä palkinnolla ja tammasta onkin ostotarjouksia sadellut aina silloin tällöin tasaiseen tahtiin. Meliza on varsonut kuusi kaunista varsaa, joista viisi oli tammoja.

ei. Diamond oli pienikokoinen tummanpuhuva ruunikko ori kotoisin Berliinin liepeiltä. Diamond oli aikoinaan kohuttu ori, sillä ori nousi otsikoihin vaikuttavan kilpauransa johdosta. Diamond kilpaili joka MM kilpailuissa pariinkin otteeseen sijoittuen kussakin kilpailuissa toiseksi. Diamond kilpaili viisi vuotta aktiivisesti erittäin hyvällä menestyksellä. Orin ura jäi harmillisesti lyhyeen onnettomuuden johdosta. Diamond oli erinomainen kouluratsu, jolta löytyi kaikki ominaisuudet jota hyvältä kouluratsulta vaadittiin. Lisäksi ori oli hyvin komea ja korrekti rakenteeltaan. Diamond vaikutti jalostuksessa ympäri maailmaa, ori oli kysytty vielä kuolemankin jälkeen. Diamond oli erinomainen periyttäjäori, jonka jälkeläiset ovat menestyneet hyvin myös kouluratsastuksessa.

eii. Denton oli pienikokoinen musta ori, joka polveutui erinomaisesta isälinjasta mutta itse ori ei ollut isänsä veroinen kouluratsu. Denton oli korrekti rakenteeltaan ja järkevä luonteeltaan, mutta orilta puuttui sitä jotakin josta johtuen ori ei pärjännyt kansainvälisellä tasolla. Dentonilla oli elastiset liikkeet ja ori menestyi hyvin nuorempana, mutta orin vanhetessa heikkeni myös orin kilpailumenestys. Denton ei herättänyt kovinkaan suurta huomiota jalostusorina, mutta koska Denton polveutui kuuluisasta isälinjasta oli orilla jonkin verran kysyntää. Denton ei ollut kovin kummoinenkaan periyttäjä, mutta osa orin jälkeläisistä menestyi kouluratsuina, joista ilmielävänä esimerkkinä oli Diamond.

eie. Majolica oli ruunikko keskikokoinen solakka tamma, joka oli luonteeltaan lyhyesti sanottuna kiltti. Tamman kanssa tuli toimeen kuka tahansa, mutta samalla Majolica joutui myös helposti tallatuksi laumassa. Majolica ei ollut erityisen hyvä kouluratsu, vaikka tammalla riittikin liikettä, mutta ei tarpeeksi pärjätäkseen. Tamma oli kuitenkin hyvä siitostamma ja varsoi joka lähes vuosittain. Majolica oli herttainen eläin, jonka jälkeläiset perivät emänsä tasaisen luonteen. Jos isäorin osasi valita oikein, tuli tamman jälkeläisistä erinomaisia suoritusratsuja.

ee. Choralist oli ruunikko suurikokoinen tamma, joka eli ensimmäiset viisi vuotta Saksasta, jonka jälkeen tamma myytiin huomattavan suurella summalla Norjaan. Saksassa asuessaan Choralist varsoi kaksi kertaa ja jatkoi siitostamman uraansa vielä Norjaan muuttaessa. Choralist oli hyvä emätamma ja tammalla olisi riittänyt potentiaalia myös kilparatsuksi, mutta omistajan suunitelmiin se ei sopinut. Choralist oli tavattoman nätti ja älykäs eläin, joka teki tamman kanssa toimimisen helpoksi. Choralist menehtyi vain 12-vuoden iässä kaviokuumeeseen. Tamman jälkeläiset eivät ole päässeet täysin oikeuksiinsa, sillä jokainen jälkeläinen yhtä lukuunottamatta on myyty kotiin, jossa eivät ole täysin päässeet täyteen potentiaaliinsa.

eei. Compradore, tämä komea massiivinen ruunikko oli elinaikanaan hyvinkin kohuttu. Compradore oli kotoisin kasvattajalta Saksasta, joka oli tunnettu laadukkaasta hevoskasvatuksesta. Compradore menestyi jo varhain ja mitä vanhemmaksi ori kasvoi, sitä taitavammaksi ori tuli. Compradore kilpaili aikoinaan kansainvälisellä tasolla erinomaisella menestyksellä. Ori herätti paljon huomiota, sillä Compradore oli poikkeuksellisen lahjakaskouluratsu. Samalla kiersivät huhut että ori oli kuumapäinen eläin, joka pisti ratsastajansa koetukselle. Compradore olisi ollut erinomainen jalostusori, mutta harmillisesti vain puolet tammoista tiinehtyivät. Compradore menehtyi varhain, josta johtuen ori sai elinaikanaan vain 15 jälkeläistä, jotka ovat perineet isänsä hyvät ominaisuudet.

eee. Garcia oli rautias tanakka tamma, joka polveutui maailmanlaajuisesti tunnetusta orista. Garcia oli liikkeiltään sulava ja aikoinaan tamma kilpaili Saksassa kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Garcia kilpaili useita vuosia ja vaikka tamma oli lahjakas kouluratsu, niin tamma oli kuitenkin toisinaan oikullinen eläin joka ei aina ollut eduksi kisamatkoilla. Siitostammaksi ei Garciasta ollut, sillä tamma ei ollut kovin hedelmällinen ja tiinehtymismahdollisuudet oliva huonot. Garcia varsoi elämänsä aikana vain kaksi varsaa.

© kasvattaja

Nevermore tutummin Nora on luonnonlapsi joka saa väkisinkin jokaisen hyvälle tuulelle. Tamman ystävällisyys ja sosiaalisuus ovat jotakin aivan käsittämätöntä, varsinkin 7siinä suhteessa mitä olin kuullut puheita tamman isän luonteesta niin en edes jaksanut uskoa tamman olevan kovin suopea luonteeltaan. Kuitenkin jostakin kumpusi ystävällisyys ja juuri nuo luonteenpiirteet olivat periytyneet hyvin vahvasti.

Nora oli kuitenkin perinyt isältään muutakin kuin vain värityksensä nimittäin vaativan ratsastettavuuden. Innokas ja reipas ratsu tahtoo käydä usein kompastuskiveksi keskittymistä vaativissa treeneissä. Varsinkin kun tamman pinnakaan ei ole mikään pisin mahdollinen vaan Nora on enemmän ”kaikki mulle heti nyt” tyyppiä. Kuitenkin ratsastajan hyvillä hermoilla sekä alkuverryttelyllä päästään eroon ylimääräisestä energiasta ja tammalta alkaa löytyä jopa hieman enemmän keskittymistä itse työskentelyyn. Osaamista tammalta ei kuitenkaan puutu. Vaikka vauhdin puolesta Nora saattaa vaikuttaa ulkoisesti jopa hieman jyrältä niin selkään päästessä saa yllättyä oikein kunnolla huomatessaan kuinka herkkä tamma oikeasti onkin ratsastajan avuille.

Hoitaessa Nora on oma iloinen ja ystävällinen itsensä. Uteliaisuus ja malttamattomuus näkyvät aina välillä pieninä häivähdyksinä, kun karsinan ovesta vedetään kaikki loimet alas tai harjapakki kääntyykin neitokaisen toimesta nurin. Mahdollisia herkkuja Nora ei tosin koskaan unohda vaan tunnollisesti käy penkomassa mahdolliset taskut antaumuksella pitäen huolen, että leivänkannikat tai sokeripalat päätyvät varmasti hänen suuhunsa.

Kilpailupaikalla Nora on ehkä hieman turhankin utelias eikä oikein tiedä minne päin hänen pitäisi oikein singota seuraavaksi. Todellisuudessa tamman ei tarvitsisi tehdä mitään muuta, kun seistä rauhassa paikallaan. Yleensä juuri sillä hetkellä, kun ihmisiltä alkaa mennä hermot niin tamma meinaa kompastua omiin kavioihinsa tai milloin mitäkin eikä siinä vaiheessa taas kukaan osaa tehdä mitään muuta, kun nauraa Noran katsoessa kaikkia aina yhtä hölmistyneenä, että miten tässä nyt näin kävi.

taso /1

• p.kapasiteetti ja rohkeus
• p.nopeus ja kestävyys
• p.kuuliaisuus ja luonne
• p.tahti ja irtonaisuus
• p.tarkkuus ja ketteryys

Mikä älynväläys lähteä kouluvalmennukseen Suomeen Belgiasta asti, koska valmennuksen pitäisi Johan Gwerder. Ei kai siinä sitten mitään. Toinen älynväläys oli ottaa nimenomaan Nora ratsuksi. Ei hyvää päivää. Kaiken kukkuraksi päätin lähteä Helon ja Noran hoitajaksi reissulle, joten pääsisin minäkin nauttimaan Helon älynväläyksistä. Matkustaminenhan Noralta sujui kyllä, siinä ei ollut ongelmia. Mutta kaikessa muussa sitten oli, kun kimo tamma olisi halunnut singahdella jokaiseen ilmansuuntaan. Ja mun taskut tongittiin noin miljoonaan kertaan erinäisissä tilanteissa, kun Nora kovasti olisi halunnut herkkuja. Ja pettymys oli suuri joka kerta, kun sinne taskuihin ei ollutkaan ilmestynyt mitään syötävää.

Tamman puunauksen ja varustuksen jälkeen hyvän hoitajan tavoin lähdin taluttelemaan Noraa. Kimolla oli kunnon vauhti päällä ja se meinasi lähteä lentoon. Ja kun mä olin jo melkein ärähtämässä sille kunnolla, se tavoilleen uskollisena rupesi vähän hölmöksi. Ärähdyksen sijaan mä repesin nauramaan, jonka seurauksena Nora katsoi mua loukkaantuneena ja muut valmentautumaan tulleet ihmettelivät mikä tuohon iski. Mä huokaisin helpotuksesta, kun sain puoliverisen törkättyä Helolle. Uteliaisuutta puhkuen mä suuntasin katsomaan valmennusta katsomoon. Eniten mua kiinnosti, potkittaisiinko ratsukko Grand Prix -tason valmennuksesta pihalle, jos Nora pistäisi oikein ranttaliksi. Mitähän saksalainen valmentaja kommentoisi tamman ihan omista kevätjuhlaliikkeistä tai jos oikein Nora innostuisi, saatettaisiin nähdä oikein kunnon korkean koulun liikkeitä. Toivottavasti Helo pysyisi selässä.

Myös Grand Prix tason ryhmässä keskityttiin laukkatyöskentelyyn ja erityisesti laukanvaihtoihin. Pääteemana oli koottu ja tasapainoisesti kulkeva hevonen sekä hevosen suoruus - siis aivan perusasioita, joita ei voi koskaan hioa liikaa. Laukanvaihtoja tehtiin ensin kolmen askeleen välein, sitten joka toisella askeleella ja lopuksi vaihdot tehtiin jokaisella askeleella. Kun vaihdot sujuivat teknisesti hyvin, lähdettiin niihin hakemaan lisää voimaa ja näyttävyyttä säilyttäen kuitenkin hevonen tasapainoisena ja rytmi tasaisena. Harjoitukset eivät menneet hukkaan, sillä jokainen ratsukko paransi tekemistään selvästi valmennuksen loppuun mennessä.

Vauhtia riitti myös Helon ja Noran valmennuksessa. Kaunis kimo tamma pisti ratsastajansa koville jo alkuverryttelyissä, mutta tamman sivuloikat ja ryntäilyt eivät ratsastajaa päässeet yllättämään. Alkuverryttelyn jälkeen ratsukon meno rauhoittui, mutta varsinkin vaihdoissa joka askeleella Nora selvästi jälleen kuumui ja meno muuttui hieman kaahailuksi. Lisää vaan treeniä kärsivällisyyteen!

"Tällä hevosella ei ole sitten kärsivällisyyttä nimeksikään", Helo oli varoittanut minua jo ennen valmennuksen alkua. En ollut ottanut varoitusta kuuleviin korviini, seurannut vain ratsukon alkuverryttelyä kaikessa rauhassa, mutta vähitellen alkoi vaikuttaa siltä, että nainen oli ollut täysin oikeassa varoitellessani minua Norasta. Nyt ratsukko oli ollut tekemässä laukanvaihtosarjaa, mutta olin melko varma, että Noran tekemät kevätjuhlaliikkeet eivät laukanvaihtoja olleet, tai sitten belgialaisten käsitys laukanvaihdoista erosi suuresti siitä, mihin minä suomalaisena olin tottunut.

Muistutin Heloa siitä, että sarjavaihdot kuuluivat Grand Prix -radoille, joten tamman kärsivällisyys ei saisi loppua niitä tehdessä ainakaan ensimmäisen kahden vaihdon jälkeen. Ratsukko sai lisätä sarjavaihtojen joukkoon laukkavoltteja, joiden kokoa kehotin vaihtelemaan ja ottamaan niitä jo ennen kuin Nora ehti turhautua. Ja miksei volteilla voisi tehdä siirtymiäkin, totesin ratsastajalle. Kunhan tamma saisi mielenkiintonsa pidettyä vaihtoihin yllä, nyt siitä huomasi selkeästi sen, milloin sarjavaihdot muuttuivat epämiellyttäviksi ja se alkoi esittää jotakin, josta en vieläkään ollut varma, mitä se oli.

Mielenkiinnon ylläpitämiseksi Nora päätyi esittämään valmennuksessa myös piaffea, passagea sekä luultavasti lähes kaikkia mahdollisia eri taivutuksia, mutta näiden harjoitusten tehtävä ei ollut kuin pitää tamman vastaanottavaisena sarjavaihtoja ajatellen. Ei ollut maailmanloppu, jos passagen tahti hieman rikkoontui, jos sarjavaihdot sujuivat hyvin. Vaihtelu olikin nähtävästi Noran kohdalla kaiken A ja O, tamma esitti valmennuksen lopussa hyvin nättejä sarjavaihtoja, vaikka kouluohjelmien pyytämät sarjat käsittivätkin yleensä useamman askeleen kuin ratsukko oli nyt esittänyt putkeen.

Olin tutustunut Zonjietin omistajaa jo ihan omalla alkutaipaleellani hevosen kasvattajana. Namibiasta oli haettu muutama hevonenkin jo meille, mutta aina tähän päivää asti kantakirja oli pysynyt oikeana eikä hairahduksia ollut tullut. Kuitenkin alusta asti tuo kirottu nainen oli vähän väliä esitellyt minulle hänen hollantilaisiapuoliverisiään ja ehdottanut, milloin minkäkin näköistä varsaa hänen hevosistaan. Tähän päivään asti olin pysynyt vahvana ja pystynyt olemaan solmimatta kauppoja yhdestäkään hollantilaisesta varsasta, vaikka ne kuinka sopivatkin omien belgialaisteni jalostukseen.

Tänään kuitenkin Namibiasta saapui se kauan ”pelkäämäni” ensimmäinen hollantilainenpuoliverinen talliin. HM oli jotakin ihmeen kautta kuullut minun tuskastelevan huonoa tamma tilannettani ja oli heti käyttämässä tilannetta hyödyksi, kun sähköpostiini ilmestyi kasapäin esittelyitä jo syntyneistä varsoista kuin myös yhdistelmiä joista varsan olisi tarkoitus syntyä lähiaikoina. Heti ensimmäisenä sähköpostin avatessani minua tuijotti pieni varsa isoilla nappisilmillään. Varsan isänä oli vielä komea Neverending Land, jota olin harkinnut jo käyttäväni jollekin jo tallissani valmiina olevalle tammalle. Siinä vaiheessa tiesin, että tämä varsa tulisi muuttamaan luokseni Belgiaan, vaikka enhän sitä sillä hetkellä voinut vielä myöntää edes itselleni. Katselin muka kiinnostuneena muutkin ehdotukset lävitse ja kävin välillä ratsastamassa ja tekemässä hommia tallilla. Taisin nukkuakin pari yötä vielä siinä välissä, kunnes otin jälleen yhteyttä kasvattajaan, että jos tuo pieni tamma varsa olisi vielä vapaana niin hänet saisi lennättää Belgiaan.

Kun jumalattoman kokoinen rekka kaartoi tallipihalle mukanaan kimo tamma varsa. Kaikki virnuilivat ensiksi lopulta reveten nauramaan nähdessään, kuinka innoissani odotin lastaussillan laskeutumista. Ja kuinka innoissani tartuin riimunnaruun kiinni saadakseni taluttaa varsan itse lastaussiltaa pitkin ja talliin sille tarkoitettuun karsinaan. Kaikesta siitä irvailusta ja huomauttelusta kuinka uusi tulokas rikkoi tallimme harmonian huolimatta loppujen lopuksi kaikki tallimme työntekijät kävivät lässyttämässä ja syöttämässä jonkun herkun muka salaa ja pelottavasti näytti siltä, että Norasta tulisi henkilökunnan uusi suosikki.